Meidän perheessä oli tyhmä äitienpäivä. Lähinnä vanhempien (siis minä ja mies) kesken, lapset oli ihania. Mulla meni vaan hermot; jotenkin sitä oletti, että äitienpäivänä olisi saanut vähän special-huomiota. Mutta kuten varmaan jo arvasittekin, eipä ei. Itse ostin kakkutarvikkeet (kakusta en ihan hirveesti ollut edes kiinnostunut, mutta esikoinen oli niin innokas ja halusi tehdä äitienpäiväkakun, joten halusin sen hänelle suoda), eilen illalla mies auttoi tyttöjä kakun tekemisessä "kun oli pakko". Aamulla tytöt (esikoinen) laittoi aamupalaa ja toivat sen sänkyyn lahjojen kera (esikoiselta itse painettu leivinliina ja kakkoselta päiväkodissa itse kasvatettu taimi, josta vaikuttaisi tulevan isona samettiruusu). Mies totesi, ettei ole ostanut mitään, "kun meinasin mennä eilen (la), mutta sit sä olitkin töissä". PRKL. Ilman tota lausahdusta en olisi ollut millään, mutta tuon kanssa näin punaista. Mies ei siis kykene liikkumaan kotoa mihinkään, jos on lasten kanssa keskenään. Hei oikeesti! Aikuisten oikeesti! Mun työpäivä päättyi klo 14 (no, tällä kertaa oli varauduttava 14.30), joten olen kotona klo 15 - kaupat on kuitenkin auki iltakuuteen asti (ainakin osa), joten  Ja toisekseen, kysyin vielä aamulla (tai perjantai-illalla), että käynkö ostamassa esikoiselle sukkikset vai käykö hän, niin "käy sä vaan". Pskt hän mitään oli edes ajatellut mennä kaupoille lauantaina, turha tommosia on suustaan päästellä. WOWia se täällä pelasi aamusta iltaan. Ihan kuin en tietäis. Nih.

No niin, oiskohan sitä taas isoimmat kiukut purettu. Aika lailla ottaa edelleen päähän, tässä on siis muuta jo alla, mutta ei siitä tällä erää. Menen nyt hermosauhuille.



Edit: No just, voittaisivat nyt edes Leijonat - tekisivät Hannu Hanhet niinku Ruotsi konsanaan. Puoli minuuttia ois aikaa, joten aika heikolle valitettavasti näyttää :(