Kun sitten piti alkaa pukemaan vaatteita päälle, kakkonen teki stopin. Ei millään. Väkisin (oikeasti, pidin kakkosta sylissä poikittain) sain puettua hälle vaipan, pitkikset ja sukat, sitten ote heltisi ja kakkonen juoksi kylpyhuoneeseen huutamaan - ja riisui kaikki vaatteet pois... *huoh* Siinä vaiheessa totesin, että tätä taistelua on turha jatkaa ja menin parvekkeelle tupakalle. Tosi harvoin tulee käytyä tupakalla noin aikaisin aamulla, yleensä poltan ekan röökin vasta iltapäivällä, välillä vasta illalla. Annoin siis kakkosen huutaa kiukkunsa ohi ja viheltelin vaan taustaksi "Voiko ihanammin päivän enää alkaa.."
Lopulta huuto taukosi ja kakkonen osoitteli päätään ja toisteli "au au". Päätä ilmeisesti oli jo alkanut särkemään kaikesta huudosta, ei mikään ihme. Annoin siis särkylääkettä ja sitten saatiin jo vaatteetkin päälle. Ulkovaatteetkin ja lähdettiin hoitopaikkaan päin; tunnin aikataulusta myöhässä... Olin laittanut hoitotädille viestiä tuntia aikaisemmin, että meillä kestää, onneksi siihen on mahdollisuus. Hoitotäti soitti meille ollessamme matkalla ja he olivatkin tulossa meidän suuntaan kauppaan. Jäimme siis odottelemaan matkan varrelle.En oikein tiedä mitä mieltä olisin hoitotädistämme, perhepäivähoidosta on siis kyse. Toisaalta täti on tehokas ja mukava - ja toisaalta todella epäkorrekti, tahditon ja jopa loukkaava. Esim. viime viikolla täti kysyi multa hakiessani kakkosta "Mitäs me oikein tehdään tuolle Kakkosen lumen syömiselle? Hän syö lunta ja jäätä jatkuvasti, ja siitähän saattaa saada ties mitä pöpöjä - eihän sitä tiedä, kun muuttolinnut tulee, että vaikka lintuinfluenssaa..." Siis Mitä!?! Enhän minä siellä ole lastani valvomassa vaan hän! Hänen tehtävänsähän se on havaita moinen lumen syöminen ja kieltää tekemästä niin. Paljonpa minä sille asialle voin, kun en ole paikalla. Jos itse huomaan kakkosen syövän lunta, niin puutun kyllä asiaan heti. Ja jääpuikkoja en anna ottaa ollenkaan vaan kehoitan heti laittamaan ne pois, jos sellainen hällä on kädessä. En osannut edes nostaa niskakarvojani tuossa tilanteessa, vaan käännyin vain kakkosen puoleen ja sanoin hänelle, ettei lunta tai jäätä saa syödä. Jälkeen päin kotona vasta aloin miettimään tilanteen absurdiutta. Ehkäpä meidän pitäisi sopia tädin kanssa, että joka kerta kun kakkonen syö lunta tai jäätä niin hän soittaa minulle ja ryntään paikalle (*superäiti*) No, sarkasmi sikseen. Toinen tilanne syntyi tänään, kun odottelimme tätiä lapsineen. Hän saapui toisten hoitotätien kanssa samaa matkaa - ja ilmeisesti ei tajunnut, että he olivat jo minun kuuloetäisyydelläni, kun selitti toiselle tädille, miten vaikeaa mulla on tänään ollut ja että Kakkonen on ollut kotona to, pe, la, su, ma, ti - ja nyt en hallitse tilannetta (tai jotain sinne päin, en nyt kuitenkaan ihan täysin kuullut, kun en keskittynyt moiseen). Siis Halloo!?! Ei hän saa meidän asioista puhua! Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta, kun törmään tämän tyyppiseen juttuun. Kerran vein kakkosta liinakyydillä ("pasmina"kaulahuivista sidottu lyhyt lonkkaliina), niin oma tätimme ja eräs toinen täti katsoivat minua melkoisen paheksuvasti - JA ALKOIVAT SUPISTA KÄDEN TAKANA MUN SILMIEN EDESSÄ!
Jos eivät tavastani toimia olleet kovin innostuneita tms. niin olisivat edes odottaneet, että menen ensin pois... Mitä enemmän tätä asiaa pohdin, niin sitä enemmän näen hoitotädissämme vain negatiivisia puolia. Tänään näpäytin kyllä aika tehokkaasti, kun sanoin, että Kakkosella on edelleen korvat kipeänä ja menemme perjantaina laitatuttamaan jälleen uudet tuubit - Näköjään nämä kiukkuilut johtuvat sittenkin aina vain niistä korvista. Vetipä tädin hiljaiseksi ja hieman nolon oloiseksi. Pidin kyllä huolta myös siitä, että kaksi muuta hoitotätiä kuulivat myös... Muahan ei tuolla tavalla mustamaalata ilman että puolustaudun - edes jotenkin. Huonoksi äidiksi en suostu itseäni leimaamaan, vaikken aina huippu-mutsi olekaan. Mä olen vain tällainen, niin hyvä kuin pystyn ja osaan - ja se riittää mun lapsille. Olkoonkin että taistellaan, mutta kyllä sitten sovitaankin, halaillaan ja pusutellaan ja pyydetään anteeksi. Myös minä lapsiltani.
Haluaisimme kakkosen samaan päiväkotiin kuin missä esikoinen oli - tykkäsimme paikasta ääreispaljon, eikä meillä ollut koskaan mitään ongelmia asioiden hoitamisessa heidän kanssaan. Ja sieltä sai tarvittaessa tädeiltä myös tukea vanhemmuuteen - olisi saanut varmaan enemmänkin, jos oli tajunnut pyytää - toisin kuin kakkosen hoitotädiltä. Suurin ongelma asiassa on oikeastaan se, että tuon päiväkodin johtaja on myös perhepäivähoidon ohjaaja, ja ilmeisesti aika hyvää pataa hoitotätimme kanssa. Eikä mikään miellyttävä henkilö, vaan aika teennäinen ja vallakas (= ylläpitää olematonta arvovaltaa asemansa suomien puitteiden lomassa ja käyttää valtaansa miten haluaa), siis noin niinkuin MuTulla arvioituna. Samaan vallakkuuteen olen törmännyt aiemmin vain sairaassa ex-työyhteisössäni... Ja sanomattakin lienee selvää, että en tod. pidä moisesta, enkä hyväksy. Näiden henkilöiden tulisi muistaa, että he ovat asiakaspalvelutehtävissä, joissa asiakasta olisi kuunneltava. Ja erityisesti kun ollaan niin herkällä alueella kuin Minun Lapseni... Vanhemmuudesta puhumattakaan.
Tulipa vuodatus. No, selkiytti kyllä ajatuksiakin.
Kommentit