Finaali muodustui ennakoitua helpommaksi ja pääsinkin maaliin juuri äsken! Huraa, ensimmäinen ikinä-koskaan-milloinkaan neulomani pipo on valmis!!!

1-1 ribbiin siirryttäessä vaihdoin sukkapuikkoihin, siihen asti sinnittelin pyöröllä (jotain magicloopin kaltaista mä ainakin kuvittelin tekeväni, kun riuhdoin sitä siimaa sieltä silmukoiden välistä...) Sukkapuikot olivat koko "ei hajuakaan, mutta paksuimmat mitä löytyy", ~ 3½ ne taitaa olla. Jatkoin myös neulomista epähuomiossa aina 5 silmukkaan asti (10 kohdalla olisi saanut jo lopettaa), eikä hajuakaan, onko viimeisten kerrosten (o-o) kavennukset tehty ohjeen mukaisesti (jatkoin samalla tyylillä kuin miten ne nurjat kavennettiin pois) - mutta valmiiksi se tuli, eikä ihan hirvittävän hölmöltä näytä (paitsi mun päässä, kuten pipot yleensäkin). 
BiBo on nyt testikäytössä = mulla päässä, ja on tää ainakin lämmin! Vähän itseäni häiritsee, kun tää jää niin "ylös", siis peittää aika vähän korvia... Mietinkin tässä samalla, että pystyisinköhän jatkamaan tätä alareunasta vielä... hmmm...

Mutta nyt on kiitospuheiden aika:
Kiitos Lauralle BiBo -ohjeesta
Kiitos Suomen neuleolympiajoukkeelle varjojäsenen hyväksymisestä
Kiitos perheelle, kun kestätte minua ja päähänpistojani
Kiitos Suomi, kiitos Maailma
Rakastan teitä kaikkia =)