Taustaa:

Tulossa on tapahtuma, johon kaveriporukan miehet ovat tavanneet mennä. Ohjelmaan kuuluu varsinaisen tapahtuman lisäksi tapahtumapaikan liepeillä erään porukkaan kuuluvan mökillä oleilua = Iso Känni. Oma mieheni oli mukana menossa ensimmäistä kertaa viime vuonna ja esitti jo silloin mulle kutsun seuraavana vuonna astua remmiin.

Nyt tuo aika on koittanut. Itselläni ei ole mitään hinkua juoda Isoja Kännejä ynnä örveltää mökkimaastossa - noin karrikoiden ilmaistuna. Asiasta on juteltu nyt parin viikon ajan, ja olen - myönnettäköön - soutanut ja huovannut oman osallistumiseni suhteen. Tällä hetkellä epähumalahakuisuuden lisäksi itseäni arvelluttaa järkisyynä Raha, tämä kuu kun näyttää olevan tiukahkossa tilassa. Ja sekin herättää omat epäilykseni, että miten tuo porukka ottaisi mut vastaan: minähän olen äijien seurassa äijä, neiteily kuuluu sitten toiseen seuraan ;) Ja se nyt tiedetään, että kaikki miehet eivät kykene vastaanottamaan naista Äijänä joukkoon, varsinkaan jos ko. nainen on kaverin vaimo. Emme siis ole näiden ihmisten kanssa kauhean paljoa tekemisissä IRL, mies pelaa äijien kanssa noita pumpum-pelejä verkossa.

Mukaan mökkeilemään on lähdössä myös kahden "äijän" naiset, siis vaimo ja vaimoke. Nämä naiset tuntevat toisensa melko hyvin ja ovat tekemisissä toistensa kanssa jonkin verran. Juttujen perusteella he eivät kuitenkaan ole mitään bestiksiä - tätä vaimoketta ei kauheasti arvosteta kaveriporukassa, hän kun ei ole niitä penaalin terävimpiä kyniä... Tämän vaimon olen tavannut vain kerran aiemmin, silloinkin erittäin ohimennen, joten hänestä itselläni ei ole minkäänmoista mielikuvaa.

Tilanne:

Olen siis ollut pari viikkoa kahden vaiheilla oman osallistumiseni suhteen. Kun kysyn mieheltä, että mitä mieltä hän on, pitäisikö mun tulla mukaan, vastaus on: Mulle on aivan sama, päätät itse. Raivostuttavaa! Tuohan ei ole oikeasti mikään mielipide, vain pelkkä toteamus Sama. En kai mä nyt kysyisi hänen _mielipidettään_ asiasta, jos en haluaisi kuulla vastaukseksi Kyllä tai Ei. Mies taas on sitä mieltä, että "Aivan sama" on ihan kelvollinen mielipide - hänelle kun On aivan sama lähdenkö mukaan vai en, molemmat käy. Ei ole todellista! Varmasti jompikumpi vaihtoehto (k/e) on oikeampi. Aina niin on.

Vai onko? Onko tämä nyt eräs niistä klassistakin klassisemmista Nainen vs. Mies -taisteluista, joissa kumpikaan ei voi voittaa? Voidellaanko näkkileivästä tasaisempi vai kuhmuraisempi puoli? Onko sillä merkitystä jättääkö pytyn renkaan ylös vai ei? Miksi pyykit pitäisi lajitella?

Ja rasittavinta tilanteessa on ehkä se, että en oikeasti osaa itse päättää lähdenkö mukaan vai en. Haluaisin kyllä mennä tuohon em. tapahtumaan, niin äijää kuin se onkin, mutta mutta mutta. Hämmentävää on myös se, että yksi miehen kavereista (siis "äijistä") puhui mua kyllä lähtemään mukaan joukkoon hilpeään.

Oivallus:

Ehkäpä olenkin ärsyyntynyt omasta päättämättömyydestäni enemmän kuin miehen mielipiteettömyydestä? Olenko todella näin epävarma omasta sosiaalisesta asemastani ja statuksestani (sosiaaliset paineet ovat kyllä olemassa alkoholin nauttimiseksi, sen tiedän kyllä)? Eikö mussa olekaan munaa (riittävästi)? Haa, jäin kiinni! Tietysti! Raukkamaista syyttää toista omista vioistaan. Valitettavasti semmoinen vaan on ihmisen luonto. Huh, vähän kyllä jo helpotti päätä tämä oivallus. Phiuh.

Nyt täytyisi enää päättää; To be or not to be...