Eilen mulle tehtiin työssäoppimisjaksoon olennaisesti kuuluva jakson arviointi. Arviointiraadissa oli yksi esimiehistä sekä työkaveri, jonka kanssa olen eniten töitä tehnyt. Ja lopputulos oli varsin mieltä hivelevä - numeroin arvosteltavista osioista kuuteen kahdeksasta tuli 5 ja niihin kahteen jääneeseen 4 - nekin pienen harkinnan jälkeen (annetaanko 4 vai 5). Itse olin ollut omassa arvioinnissani jonkin verran kriittisempi, mutta heidän sanansa oli ratkaisevat ;) Arvioinnin lopuksi piti vielä laittaa kirjallisesti työssäoppijan vahvuuksia ja kehittämiskohteita; vahvuuksiksi molemmat sanoivat ensimmäisenä ja jopa lähes yhteen ääneen positiivisuus - ja tämä oli ehkä paras kiitos ikinä! Kovasti olen koittanut tehdä töitä itseni kanssa, jotta pystyisin päästämään irti niistä vähäisistäkin negaatioista joita päässä pyörii, ja tämä antoi viitettä siitä, että ainakin jollain tasolla olen jo onnistunut. Muutenkin vahvuuksiin tuli aika moista suitsutusta - enkä osannut moista edes odottaa. Hieman oli Leijonalla hillitsemistä itsessään, ettei nyt sentään olisi ihan kauheasti ylpeilemään ja ylvästelemään ruennut (vähän tietysti pitääkin). Kehittämiskohteita mietittiin ja pähkäiltiin pitkä tovi - keksimättä yhtään. Ei Yhtään! Olin jopa hivenen pettynyt, koska odotin ehkä eniten koko paperista tuota kohtaa, jotta tietäisi mitä juttuja pitää vielä hioa. Mutta tyhjäksi jäi se kohta. Kolmaskin työntekijä käväisi paikalla, eikä hänkään osannut sanoa kohtaan mitään - kaipa tästä pitäisi olla tyytyväinen, mutta... =)

Summa summarum - kovasti minuun ollaan oltu tyytyväisiä, eikä antamani kommentit (kehittämiskohteet) edes vaikuttaneet ilmapiiriin. Tarjottiinpa mulle jopa töitäkin joulukuulle! Tosin vinkkasin aika vahvasti, että työilmapiiri on niin raskas, että en tiedä jaksaisinko moista - ymmärrystä löytyi myös tälle kannalle. Mutta kahtellaan kahtellaan ;)