Musta ei siis olisi täysipäiväiseksi kotiäidiksi, nyt se on varmistettu. Kakkosella on tänään kotipäivä (hän kun käy päivähoidossa vain 15 päivänä kuukaudessa) ja voi elämä. Hermot on nyt jo ihan riekaleina ja ollaan hädin tuskin iltapäivässä. Ja mistäs muustakaan meillä taisteltaisiin kuin nukkumisesta. krpl. Tänään tuntuu olevan normaaliakin vaikeampi päivä. Olen laittanut kakkosta nyt päiväunille 2 tuntia - oikeasti - ja ei. Nyt tuo istuu mielummin jopa potalla, ja se on paljon se. Muuten ei olisikaan niin väliä, mutta kun meidän olisi tarkoitus ehtiä käydä ruokakaupassa iltapäivällä, ja jos hän nyt menee nukkumaan, niin herää joskus 14.30-15.30 aikaan - blaah. Ei kai tässä auta kuin luopua vaan jälleen kerran omista suunnitelmistaan ja elää "lapsentahtisesti".

Ja melkeempä voin lyödä vetoa, että kun mies tulee töistä, niin jo se taas ihmettelee miksi täällä ollaan niin kireinä. Nii-in, miksiköhän...

Lisäys: Menin vessaan kurkkaamaan, josko neiti olisi jo valmis nousemaan potalta. Hänpä oli nukahtanut siihen *uih* Eihän tuolle voi olla enää vihainen, kun on noin höpsö.