Sain kuin sainkin mentyä perjantaina hippaloimaan - kiitos Ice Powerin... Ja hauskaa oli, vaikka porukkaa tulikin vain n. puolet ilmottautuneista - uskomatonta, koska tilaisuudessa oli ilmaista viunaa... Mukavaa oli nähdä vanhoja tuttuja ja vaihtaa hiukan kuulumisia - ja fiilistellä myös tuota paikkaa, johon minulla liittyy Niin paljon muistoja. Aika haiku oli erityisesti vanhassa työpisteessä DJ-pömpelissä käydessä *huoks*. Mutta kaikki loppuu aikanaan. Bileet jatkuivat aina aamuun asti - jopa minä jaksoin hillua viimeisten joukkoon ja me lähdimme puis puoli kuuden aikoihin.

Eilinen päivä olikin sitten taas varsinainen "Perhe-elämää" tragikomedia. Mies valvehtui kotiin saapuessani, eli oli kyllä varsin tietoinen milloin mamma on saapunut - ja ystävällisesti hän sitten herätti minut puoli 11 ilmoittaen lähtevänsä vähän liikenteeseen - ja lapset jäi siis kotiin... Onneksi mun vointi oli ihan ok (tod. näk. olin edelleen maistissa, koska juominen lopetettiin vasta lähdönhetkillä), joten nousin ylös ja vietin aikaa lasteni kanssa - jotka tajusivat olla enkeleitä *pus* Esikoiselle erityisplussat lauantaista. Mies sen sijaan saa kyllä superhypererityismiinukset. Kaiken huipuksi sain vielä viduilut niskaani iltasella (mies palasi reissustaan joskus iltapäivästä ja majoittautui sitten tietokoneensa ääreen), kuinka "tämäkin päivä meni sulta siis ihan kansanterveydelle" - ja sitten kyllä kihahti Isolla. Mulla kun on näitä ihan omia menoja about 2 kertaa vuodessa, niin voisi ehkä hiukan funtsia paremmin - on hieman eri asia juosta viikon, parin välein jossain hillumassa tai kerran puolessa vuodessa. Tuo miehen kuitti oli siis minun sanomaani erään reissun jäljiltä, joka oli silloin muistaakseni 3. viikonloppu putkeen... Vieläkin olen vihainen, koska mitään anteeksipyynnön tapaistakaan ei ole kuulunut - eikä kuulu...

Nyt on pakko alkaa tekemään koulutehtävää, jonka palautus olisi huomenna.