Minusta tuuuleee iiiisooona... No, sitä en kyllä vielä tiedä, mutta sen tiedän, että ensi viikon maanantaina minusta tulleepi Opiskelija. Yesh! Pääsin siis siihen koulutukseen johon hain. Vaikka olinkin 99% varma valituksi tulemisesta, niin se 1 % kutitteli vatsan pohjalla kyllä aika reippaasti kirjettä avatessani. Ainakin neljä viikkoa on siis tiedossa tekemistä, toivottavasti pidempäänkin.

Nyt mietin kuumeisesti miten palkitsisin itseni tästä ansiosta. Sillä se on asia, joka jäi yhtenä isoimpana juttuna mieleeni vuosi sitten käydyltä Urasuunnittelun kurssilta: kun saavuttaa jotain, vaikka vain jotain pientäkin, se tulee palkita jollain sellaiselle, mikä tuottaa itselle saavutukseen nähden oikean verran mielihyvää. Esim. haastatteluun pääsystä palkitsin itseni ostamalla askartelutarvikkeita . Nyt palkinto saa siis olla vähän jotain fiinimpää - parhaassa tapauksessa se on se uusi auto, siis mikäli saadaan asiat rullaamaan toden teolla... Mutta jotain pienempää ja henkilökohtaisempaakin haluan kyllä. No, ehkäpä se voisi olla Teddystä tekeillä oleva... hmmm... kaipa siitä hihatin tulee ;) Aloitin nimittäin vain neulomaan sileää kuutosen puikoilla ja  50 silmukalla. Sittemmin jonkin verran neulottuani totesin tuon mitan olevan justiinsa mun hartioiden leveyden. Siis ainakin riittävän liki sitä. Päässäni käy koko ajan siis myös suunnittelukone - kuinka jatkan tuon tekeleen hihattimeksi saakka. Luulenpa, että neulon ne hihat erikseen ja yhdistän. Mielessä pyörii myös ajatus tehdä tuohon takakappaleeseen suoraan myös kaulusta... No, aika näyttää millainen tekele hänestä muodostuu. Teddy on lankana kuitenkin mun mieleeni niin neulottaessa kuin valmiinakin - esikoinen sai jo reikähuivihärdellin (täytyy kuvata hänen yllään se, muuten se näyttää aivan muodottomalta...).