Töissä ja koulussa käyminen rinnakkain on ihan huikean raskasta, lähinnä tietysti henkisesti. Nyt kun tätä on jatkunut kaksi viikkoa, niin olen aika puhki. En silti halua muuttaa systeemiä tässä vaiheessa - koulua on kuitenkin enää kolme viikkoa ennen varsinaisen työssäoppimisjakson alkamista ja anti on ihan tarpeellista aineistoa. Raskaaksihan tämän tekee lähinnä se, että töissäkin on niiiiin paljon uutta opittavaa ja kun ne asiat täytyisi ihan aikuisten oikeesti tietää sekä osata tarvittaessa selittää selkokielellä asiakkaillekin. Mutta aika hyvin mä kai olen jo kärryillä, eiköhän tää tästä pikkuhiljaa ala helpottumaan =)
Äidin väsymys alkaa nyt näkyä sitten myös lapsissa, eri toten esikoisessa. Rauhattomuutta ja rajojen etsimistä koko 8 -vuotiaan tarmolla... Vaan eipä auta, elämää. Kai tää taas tästä, pikku hiljaa
Kommentit