Aamulla olin siis päätöksen edessä; kapseli vai ei? Päädyin ottamaan. Muistelin edellisen aloituksen mukanaan tuomia oireita, joten varauduin jo valmiiksi henkisesti kokopäiväiseen huonovointisuuteen sekä mahdollisesti päänsärkyyn. Ja juuri näin tapahtui, eli ei kovin hyvä päivä. Päänsärky oli semmoista orastavaa koko iltapäivän, joten en lähtenyt ottamaan särkylääkettä - olis kyllä varmaan kannattanut. Lisäksi töissä oli vielä aika moista hulabaloota, josta syystä ehdin lounaallekin vasta puoli kolmelta - sitä ennen söin aamulla puuroa lasten kanssa ennen kasia, ja omenan töihin mennessä kympiltä... Silläkin saattoi olla vaikutusta olotilaan. Kun pääsin kotiin 18:30, niin otin sitten sen buranan ja jopa helpotti. Huomenna tiedän ottaa sen jo aiemmin, jos olotila on samanlainen.

Nytkin mun tarttis lukea sitä sähköopin kirjaa, että saisin pikkusen helpommin töissä hommista taas kiinni, vaan enpä jaksa. Toisaalta, kun ollaan katsottu meidän myyntirapsoja, niin ei kovin heikolta näytä - ihan samoissa luvuissa on mun tilastot pyörineet kuin vakkariporukallakin. Ehkä siksikin mua nyt sieppaa se tapa, jota olen saanut tällä viikolla osakseni. Olen kyllä itsekin takuulla ollut a) hermostuneempi, b) poissaolevampi ja c) hitaampi (no joo, en nyt kyllä tuosta tiedä, kun noita tilastoja tutkailin... olo on kyllä ollut hidas). Mut on niin ärsyttävää, että puhutaan yhtä ja toista ja sitten ei puhutakaan enää mitään koko asiasta - tiedä siinä sitten, että missä mennään... no, päivä kerrallaan. Jos tää alkaa tökkimään oikein paljon tuolla, niin mikään pakkohan mun ei ole sinne jäädä.