Olen vakaasti uskonut, etten vaan osaa virkata - no, paitsi ketjua. Eilen koulussa yllätin ennen kaikkea itseni tarttumalla virkkuukoukkuun (oli mukana päättelyiden tekemiseen), kun puikkoja ei ollut. Ja kah, mähän osasinkin. Ei pienintäkään käsitystä, mitä ne silmukat on oikeesti nimeltään, jotain pylväitä vissiin, mutta se nyt ei niin olennaista ollutkaan. Piposkan (= pipon kaltainen päähine) sain aikaiseksi, tosin se ei sovi kenellekään päähän; ei edes kakkoselle  No, aloitin sitten illalla uutta ja osasin jopa jonkin verran hallita lisäilyjä, jotta sain halutun muodon aikaiseksi (siis melkein sen halutun muodon ;))

Tänään olenkin vaan äimäillyt omaa näppäryyttäni   Oonpas mä kätevä =)

***
Työssäoppimisasia junnaa ärsyttävästi paikoillaan - päättävä taho siellä paikassa palaa lomiltaan ens viikon maanantaina ja saan vastauksen vasta sitten. Ärsyttäväksi tämän tekee se, että  en osaa pelata "useaa kättä" samaan aikaan, vaan haluan ensin selvyyden tästä yhdestä paikasta ja vasta sitten lähden pohtimaan seuraavaa, mikäli on tarve. Ei välttämättä se kaikkein fiksuin tapa, mutta sopii mulle. Noh, eiköhän se selvene pikkuhiljaa. Oon mä jo miettinyt  varasuunnitelmankin valmiiksi, siis katsastanut muita vastaavan tyyppisiä liikkeitä. Toivoisin kuitenkin pääseväni just tuohon ekaan paikkaan, se jotenkin tuntui niin omalta heti.