Tällä kertaa kyseessä on esikoinen, jolla on ollut flunssaa nyt jo pidempään - viime aikoina erityisesti yskä on pahentunut. Tänään lähdimme kysymään lääkäriltä mielipidettä tilanteesta. Ja huh huh...

Taustaa: esikoisella oli ensimmäinen korvatulehdus 2 kk ikäisenä, ja siitä eteenpäin infektiokierre jatkui lähes keskeytymättömänä aina 5,5 vuotiaaksi asti kulkeutuen korvista keuhkojen kautta poskionteloihin. 2 vuotiaana sairastetun keuhkokuumeen jälkeen diagnoosiksi annettiin infektioastma, jota lääkittiin vaihtelevasti jatkuvilla lääkekuureilla. 5,5 vuotiaalla esikoisella todettiin tähän kaikkeen liittyen poskiontelokanavien (? tjsp) olevan normaalia ahtaammat, josta syystä virusmöhkät eivät tulleet niistäen kunnolla ulos. Operointiakin jo suunniteltiin, mutta viimeisenä keinona sitä ennen otettiin tabletteina otettavan pitkävaikutteiskortisonin + 2kk antibioottikuuri. Ja tällä keinoin infektiokierre sitten talttuikin - tähän saakka.

Takaisin tähän päivään. Lääkäri teki normaalit tutkimukset ja otettiin poskionteloista röntgenkuvat. No, poskiontelot molemmin puolin lähes umpeen turvonneet ja keuhkot ritisee mennen tullen. PEF-mittauksessa saatiin tulokset 210, 210 ja 240 - "oikea" tulos olisi ollut 270... Apteekista haettiin astmakiekko (Discus), antibiootteja 10 päiväksi, maitohappobakteereja sekä nenäsumutetta. Kuukauden päästä kontrollikäynnille, jossa sitten katsotaan jatkoon lääkityksen tarve.

Äitinä sitä alkoi heti piiskaamaan itseään, että miksen ole tajunnut  ottaa noita oireita vakavammin - vaan kun en ole, niin en ole. Ei se jossittelukaan mitään tässä auta. Nyt mennnään näillä.