Juttelin pihalla erään mamman kanssa, joka hoitaa lapsenlastaan. Tuli sitten puhetta sairasteluista ja sitä kautta unista - mamma kertoi hänen omalla pojallaan olleen joskus saman tyyppistä oireilua. Oireilun syyksi oli osoittautunut lopulta elämän liiallinen vilkkaus (poika oli aloittanut vast'ikään päiväkodissa, jossa meno oli hurjaa kotioloihin verrattuna), josta johtuen poika eli tätä vilkasta elämää myös unissaan - ilmeisesti painajaisten muodossa. Oireet kuulostivat tosi tutuille; lukkiutunut katse ja suoraa huutoa. Ajan kanssa oli rauhoittunut, kun poika oli tottunut pk-elämään ja rytmiin. Siihen asti oli kehoitettu pitämään tilanne vaan rauhallisena, ettei poika pelästyisi enempää.
Meidän tilanteeseen soveltaen - telkkari täytynee laittaa kiinni klo 18. Myös aikuisilta. Eivät nuo kaksi neitoa sentään niin villiä meininkiä siinä loppuajassa (1-1,5 h) saa aikaiseksi, etteikö siitä ole mahdollista rauhoittua. Ja pikkuisena konstina vielä vaihdetaan neitosten sängyt päittäin - silläkin saattaa olla vaikutusta, koska nyt tuosta kakkosen sängystä näkee suoraan eteiseen (kun ovi on auki), kun taas esikoisen sängystä ei. Ainakin tänään päivällä kakkonen nukahti erityisen rauhallisesti tuonne esikoisen sänkyyn. Tosin vaikutuksensa oli varmasti myös sillä, että kävimme ulkoilemassa ennen päikkyjä. Muutenhan ollaan oltu nyt taas täällä neljän seinän sisällä monta päivää - eipäs muuten ollakaan. Eilen käytiin kaupassa ennen päikkyjä. Edellispäivänä oltiin kyllä ihan vaan kotona. Eikä sillä ulkona käymisellä eilen kyllä mitään vaikutusta ollut; tosin ei varsinaisesti ulkoiltu, niin kuin tänään tehtiin, vaan käveltiin autolle ja autosta kauppaan, ja sama toisinpäin. Kitinä alkoi kyllä takaisin tullessa jo autossa, kun päästiin parkkikselle. No, kuka tietää, kaikenlaista olen kyllä valmis jo tässä vaiheessa kokeilemaan.
Pihan mamman kanssa juteltiin myös homeopaattisesta hoidosta - heillä on toiminut tälle lapsenlapselle oikein hyvin. Käyvät sellaisella lääkärillä, jolla on sekä lääkärin että homeopaatin koulutus - käyttää tilanteen mukaan molempia hoitomuotoja. Tämä lääkäri ottaa vastaan vieläpä sillä lääkäriasemalla (yksityinen), jossa mekin käymme, joten täytynee kokeilla. Eipä kakkonen tosin niin kauheasti noita antibiootteja ole syönytkään - sairastelut ovat loppuneet liki seinään tuubituksella. Ja vastaavasti molemmilla kerroilla (tuubitettu siis kahdesti) tuubien irrottua, on kitinä ja kränä alkaneet - ja sairastelu.