Huomenna on serkun rippijuhlat. Vaikka (lähi)sukumme on Todella pieni, emme ole oikeastaan lainkaan tekemisissä. Enkä kyllä edes välitä olla; en ole oikein koskaan tuntenut oloani kotoisaksi sukulaisteni seurassa - aiheesta olen tainnut kirjoittaa joskus aiemminkin.

Serkun ripillepääsyä haluan kuitenkin mennä juhlistamaan - eihän se hänen vikansa ole, nuoren ihmisen. Tämä ei siis ole se ansa. Ansa on se, että erehdyin lähtemään äitini kanssa keskustaan ostoksille aiheeseen liittyen. Listalla oli lahja; ostimme yhteisen lahjan, kuten on ollut tapanamme; rippilapselle sekä vaatetusta allekirjoittaneelle. Olin katsellut korulahjaa jo valmiiksi ja tarkoitus oli nyt käydä vain ostamassa se.

Kaupungille päästyämme suunta otettiin kohti Stockaa, ajatuksena alesta löytää jotain vaatetta. Tässä kohtaa on hyvä ehkä mainita, että äitini ei käy käytännössä Koskaan keskustassa ostoksilla eikä varsinkaan Stockan hintaluokan kaupoissa. Ei moinen omaankaan ostoskäyttäytymiseen kuulu mitenkään jatkuvana käytäntönä, mutta tarpeen tullen toki. Ja nyt oli todellakin tarve. Lisäksi eroamme ruumiin muodoiltamme huikeasti: siinä missä minä olen pyöreä ja -krhm- sanotaan vaikka että muodokas, niin äitini on totaalinen vastakohtani. Myyjä tarjoutui avustamaan ja kuljin hänen kanssaan pitkin naisten vaateosastoa etsiskellen oikean kokoisia vaatteita ja niistä sitten blokkaillen sopimattomia pois. Pystyin jopa hillitsemään itseni, enkä edes vilkuillut hintalappuja valintoja tehdessäni. Muutama kiva malli löytyi, mutta ei kokoa. Muutamasta valitsemastani vaatteesta äiti totesi "Hirveä, liian huomiota herättävä (!). Katsopa jotain vähän vähemmän värikästä" Tässä vaiheessa vielä naureskelin äidin huomautuksille. No, ainut sopivaa näköä ja kokoa edustanut hame löytyi lopulta uutuuksista - 115 euroa. Ihan niin paljoa en nyt ollut tähän hankintaan budjetoinut, joten kiitin myyjää avusta ja lähdimme jatkamaan kohti koruosastoa - Kalevalaa kun oli hankinnassa. Katsastimme valitun mallin ja totesimme, että käydään vielä katsomassa jostain koruliikkeistä myös valikoimia. Koko Stockalla olon ajamme äitini oli kulkenut kädet puuskassa...

Koruliikkeet olivat seuraavana katsastusvuorossa. Minun etukäteen valitsemani malli ei sitten oikein ollutkaan sopiva (tietenkään). Lopulta löysimme pienen sievän sydän -riipuksen ja siihen ketjun - halvemmalla kuin mitä se Kalevala koru olisi maksanut. (Jälkeenpäin kuitista tarkistetuna hinnan eroa tuli normaalihinnoissa huikeat ~3 euroa, myyjän antamien alennuksien kera eroksi muodostui 7 euroa...) Mutta se oli "kyllä nyt sittenkin kivempi". Yeah. Ihan nättihän se koru on, mutta itse ajattelin korun ostoa vähän eri kantilta. Ajattelin, että ostaisimme korun, joka on pitkä ikäinen ja sarjaa - muita osia voi sitten ostaa myöhemmin lisäksi tai hän voi itsekin hankkia, kun on jotain jo valmiina. Mutta tämä meni nyt (taas) näin.

Mun vaatteet oli siis vieläkin ostamatta. Ajatuksena oli ostaa kellohelmainen tms. hame ja joku kiva paita; semmoinen asu, jonka voi sitten baariin lähtiessäkin vetäistä päälleen. Useampia liikkeitä läpi kahlattuamme totesin äidille, että kyllä nyt on vaan turvauduttava suunnitelmaan B: Kangaskauppa. Uudessa Modassa oli ihan kivan oloinen hame, joka vaikutti ihan toteutettavissa olevalta, siis vaikeustasoltaan. Mallihameen kangas oli Eurokankaasta, enkä muita liikkeitä tällä kertaa muutenkaan edes harkinnut. No, alkuun vain katsastelin valikoimia ja etsin kangasta, joka olisi ilmaissut haluavansa mukaani ja hameeksi. Metripuolelta ei moista tuntunut löytyvän, joten siirryimme palapuolelle. Palapuolelta löysinkin kivaa pellavakangasta, jossa oli hauskasti geometrisiä kuvioita. Kangas oli kilomyynnissä, joten pyysin myyjää mittaamaan kankaan mulle (jotta tiedän riittääkö siitä mun kaavoihin) ja sitten kysyin palan hintaa. Palassa oli kangasta enemmänkin kuin mitä varsinaisesti tarvitsin hameeseeni - mun päässäni se tarkoitti siis mokailun mahdollisuutta ja/tai jonkin toisenkin asusteen tekemistä ao. kankaasta. Hinta oli 25 euron luokkaa. Tässä vaiheessa äitini puuttui taas peliin. Hän kun on sitä mieltä, että mä en osaa ja/tai saa aikaiseksi yhtään mitään - asia, jonka hän myös Sanoi ääneen kangaskaupan myyjälle ("Kyllä mun mielestä kannattaa nyt ostaa tämä puuvillakangaspala, joka on paljon halvempaa - ei sitten niin paljoa harmita Jos se meneekin pilalle. On niin kiirekin taas tällä hommalla, kun pitää viime tinkaan kaikki jättää...") Kuittasin "Kiitos luottamuksesta" -lausahduksella moisen, johon äitini totesi "Älä nyt suutu, kyllähän minä luotan, kokemus on vaan osoittanut toista" Tässä vaiheessa oloin jo aivan lannistettu - kuten aina - joten alistuin ja otin sen puuvillakankaan, joka on kyllä ihan kiva, muttei mikään ihan ässä. Ja äitinihän hykerteli tyytyväisyydestä. Tämän jälkeen olikin aika poistua kaupungilta.

Kävimme vielä ruokakaupassa (Prisma), josta katsoin vielä viime hetken pelastusta. Äitini totesi, ettei ko. kaupassa ole "koskaan mitään fiksua vaatetta" - itse taas olen löytänyt juuri tuosta Prismasta muutamankin kertaa kivoja vaatteita. Kun tällä kertaa mitään ei löytynyt, olihan vaatepuoli alen kynsissä minimoitu, oli äidilläni jälleen yksi syy hykerrellä omaa tietämystään. Ruokaosastosta selviydyttiin sentään liki ilman mielipahaa (liki sen takia, että menin ottamaan Hirveän kallista lohta...), jonka jälkeen ajoin äidin takaisin kotiinsa.


Nyt kun mun pitäisi alkaa sitä hametta ompelemaan, niin arvatkaapa huvittaako. Jep, ei pätkääkään. Äitini sai minut jälleen kerran vakuuttuneeksi siitä, etten osaa mitään eikä mun kannata edes yrittää. Mulla ei ole tyylitajua eikä taitoa tehdä ainakaan vaatteita.

Masentaa ihan törkeästi ja itkettää. Paska. Lähtiessä olin niin innostunut ja itsetuntoni hyvällä päällä. Nyt se on taas kerran muserrettu. Ottaa päähän isolla. Ottaa päähän niin paljon, etten saa edes koottua sisua sen vertaa, että tulisi se näyttämisen halu - prkl, kyllä muuten tasan tarkkaan osaan jos haluan. Ei, moinen tunnetila on haave vain. Miehelle on kanssa ihan turha mennä tilittämään moisia, se vaan sörkkis lisää mua kepillä.

Menen nyt sitten vaikka syömään jotain. Enpähän ainakaan pääse laihtumaan.