Jälleen yksi koulupäivä takana ja olipa raskasta, vaikka ennakko-odotukset oli aivan päinvastaiset.

Aamupäivän ohjelmana oli erään luokkahuoneen uudelleen sisustaminen, kuulostaa siis mitä hauskimmalta. Vaan kuinkas sitten kävikään... Suurinta osaa meidän luokasta ei homma tuntunut kiinnostavan kiviäkään ja sehän on aina hyvä lähtöasema - not. Mulle on ikään kuin ajautunut jonkin sortin kannustajan / suunnittelijan / johtajan rooli, joka ei aina ole kivaa vaikka sinänsä onkin mulle ihan ominaista. Tänään siis ei ollut.

Vaikka meille annettiin ohjeistukseksi suunnitella ensin (paperille) mitä ja miten tehdään ja laitettaan, niin ei. Osa porukasta halusi vaan heti alkaa kauheesti siirtelemään kalusteita ja plätkimään julisteita ja somisteita ympäri ämpäri. Ja mitäpä luulette, että oli tulos? No, itse asiassa ihan kiva, mutta ei me kyllä mitenkään yhdessä sitä tehty; osa porukasta ei tainnut tehdä oikeasti mitään, toiset teki mitä tykkäs ja sitten osa teki hommia tehokkaasti. Lopputulos on kyllä ihan kiva, mutta aamupäivä oli niin raskas ja semmosta säheltämistä ettei mitään jakoa, että lounaaseen mennessä olin ihan puhki. Jotenkin tuon porukan raadollisuus tuli tuossa hommassa esiin oikein toden teolla. Tiedän kyllä, että mun "rooli" luokassa myös ärsyttää muita - ärsyttäähän se muakin, mutta kun joku roti tarttis kuitenkin olla... Ja kuitenkaan mä en ole enkä tule haluamaankaan ehdoin tahdoin pomottelemaan. No, taidanpa ottaa asian huomenna vielä puheeksi, kaikella uhallanikin.

Tuosta tilanteesta tuli oikeastaan selville kaikkein eniten se, kuinka eräs tietty ajattelutapa on sitten niinmaan raivostuttava: "No mitä välii?" Aaaaaaargh! Oikeesti oon pohtinut sitä, että onko nää ihmiset työelämässäkin tämmösiä kuin täällä koulussa - ei hyvää päivää... Luokka on täynnä oikeesti ihania ihmisiä, mut sit tietyt asiat on ärsyttäviä ja nimenomaisesti työelämää ajatellen; tullaan ja mennään miten huvittaa ja kuten itselle tuntuu kulloinkin parhaiten sopivan, tunneilla häröillään omia juttuja välillä täysin opettajasta/opetuksesta/muista oppilaista välittämättä ja sen sellasta. Meillähän on heitelty leikillään esiin ajatusta siitä, että perustettaisiin oma kauppa tai että oltaisiin tuolla porukalla työkavereita jossain. Hauska ajatus, mutta tuolla ei ole kuin ihan muutama tyyppi, jotka esim. minä palkkaisin jos siinä asemassa olisin. Ja työkavereina kanssa en monenkaan kanssa vaan jaksais. Kuitenkin tykkään kaikista kauheesti, joten kauheen kylmästi taidan minäkin ajatella.

Iltapäivä menikin sitten aamupäivän väsymyksessä, vaikkakin paljon paremmin kuin ap. Aiheena oli kestävä kehitys ja juttuakin syntyi ihan kivasti. Mutta nyt on kyllä ihan uuppis. Aikuisten oikeesti tarttis soittaa sinne paikkaan, missä olin viikko sitten haastattelussa, että mikä meininki - sieltä kun ei ole mitään nyt kuulunut.