Tänään oli tarkoitus mennä jo töihin, mutta toisin kävi - kakkosella oli vielä aamulla kuumetta 37,9 ja panttaa vessassa käymistä (nyt kellon ollessa 14.45, ei neiti ole käynyt potalla/pytyllä vielä kertaakaan tämän päivän aikana...) Homma on sikäli jo hoidossa, että olemme menossa klo 16 päivystyksen lastenlääkärille; mukana viemme pissanäytteen, mikäli sellaisen onnistumme kotona saamaan - ja jos ei onnistu, niin tilanne katsastetaan sitten lääkärin toimesta. Jotenkin musta tuntuu, että tästä illasta ei tule miellyttävä... Pahoin pelkään, että pissanäyte joudutaan ottamaan katetrilla tms ja/tai tarvitaan verinäyte; ja aika tavalla epäilyttää, että kakkonen(kaan) suostuisi hommaan ihan hyvällä... (esikoisen kanssa verinäytteet on jouduttu aina ottamaan väkisin, ja sehän ei ole kenestäkään osallisesta mukavaa. Onneksi niitä ei ole kauhean usein tarvinnut ottaa)

Tämän tilanteen johdosta olen joutunut huomaamaan myös, että musta on tullut stressaaja - ja tästä piirteestä minä en tykkää itsessäni lainkaan. Tänään käytiin jo lähellä paniikkikohtausta, joita mulla ei ole aiemmin edes ollut (oireina siis sydämen tykytystä, painontunnetta rinnassa, henkeä salpaa, kaikki mahdolliset stressitekijät pyörii kuin karuselli mun päässä, itkettää...). On aivan hullua, että esim. mietin, onko lapseni niin kipeä, että minun tulee olla poissa töistä (siis what the fuck - oikeasti huomaan vertaavani minulle kaikkein tärkeimmän asian [lapset] terveydentilaa keskeneräisiin työtehtäviin) J Ä R K Y T T Ä V Ä Ä. Töihin palatessani aion pyytää esimieheltäni tarkennusta omiin työtehtäviini, jotta asia edes siltä osin helpottaisi. Vaan nyt täytyy mennä valmistautumaan lääkärille lähtöön.