Sanoinko, että Kivaa? Aurinko paistaa risukasaan? Valoa näkyvissä? No, väliaikaista kaikki on vaan...

Aloitin ompelemaan sitä unipussia, ja jotenkin onnistuin sekoittamaan ompelujärjestyksen totaalisesti. Kaksi kertaa. Lopputuloksena unipussi, jonka vuori ja päälinen ovat kiinni toisissaan hiha-aukoista - ilman hiha-aukkoja... Ensimmäisellä yrityksellä pussia ei pystynyt edes kääntämään oikein päin, joten parempi toikin jo. Sitten loppuikin aika kesken, ja päädyin kuitenkin tekemään sen flanellihuovan - kuvioksi siihen käsin kirjottu nukkuva nalle. Oikeasti oli tarkoitus applikoida sellainen nallenpää siihen (kuten unipussiinkin), mutta ompelukone teki käsittämättömän tenän... Ylälanka alkoi yht'äkkiä kietoutua todella mystisesti ja kummallisesti alalangan kotelon ympärille... Myös saumurista katkesi tässä työn touhussa neula, joten ei mennyt ihan putkeen ei.
Tuota nukkuvaa nalle (ihan vapaalla kädellä piirsin sen siihen kankaalle) aloitellessani kirjomaan, tuli mies kotiin kakkosen kanssa. Ja kakkonen aivan kitkuna. Syykin selvisi nopeasti - hänen sukkahousuihinsa oli tullut pottuvarpaan kohdalle reikä ja varvas oli ihan jäässä. Ja itse asiassa jalat olivat muutenkin tosi kylmät. Ja tietenkin hänelle alkoi nousta kuumetta, kohinalla nousikin. Annoimme hänelle 2,5 ml Pronaxenia ja n. 40 minuuttia sen jälkeen mittasin edelleen erittäin viluisen näköiseltä lapselta pepusta kuumeen - 39,7! Do diin, tämähän tästä enää puuttuikin. Soitin varmuuden vuoksi lääkäriin, koska tuubituksesta on kuitenkin vain viikko, mutta sieltä rauhoiteltiin, että syy kuumeeseen on todennäköisemmin virus tms., koska korvista ei tule mitään ulos eikä lapsi varsinaisesti arista korviaan. Annoimme vielä toisenkin annoksen Pronaxenia, ja tämä tuntuikin sitten vähän jo helpottavan. Nyt neiti nukkuu sohvalla, kuume tuntuu hieman alenneen, mutta erittäin kipeän oloinen hän on kaiken kaikkiaan...

Siinä meni sitten se saunailta. Mun on turha edes kuvitella, että voisin huomenna lähteä mihinkään, kun kakkonen on noin kipeä. Ei vaan onnistu. Hmph. Totta kai lapsen terveys on tärkeämpi asia kuin äidin humpat, mutta olisi vaan ollut niin kiva mennä näkemään hauskoja tyyppejä ja päästä vähän irrottelemaan heidän kanssaan Piiiiiitkästä aikaa.

Tässä tilanteessa nähtiin muuten taas tasa-arvon toimivuus. Mies oli kutsuttu täksi illaksi varpajaisiin - arvaatkaa menikö hän, vaikka lapsi on noin kipeä... Totta kai hän meni, ei edes mainintaa siitä, että josko hän jättäisikin bileet väliin. Tiedän kyllä, että tuonne meneminen oli miehelle tärkeää, koska olemme muutenkin niin vähän tuoreen isän kanssa tekemisissä nykyisin, vaikka hän on aiemmin ollut miehelle tosi tärkeä. Mutta yhtä lailla mies tietää kyllä, kuinka paljon mulle merkkaisi huominen (tai ainakin hänen pitäisi tietää...), siltikään hän ei kertaakaan tuossa vihjannutkaan, että voisin kuitenkin mennä huomenna - kyllä he täällä pärjäävät... Äiti on äiti, eikä muuksi muutu vaikka voissa paistettaisiin, ja äidin paikka on valvoa sairaan lapsen vierellä ja hoivata...