3 vuotta sitten näihin aikoihin makasin TYKSissä kainalossani pieni tuhiseva,  vaaleanpunainen käärö. Pienen pieni valon lapsi, meidän perheen kakkonen. Tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus. Niisk. Tänään juhlimme hyvin pienimuotoisesti, kekkerit sukulaisille pidetään sunnuntaina. Iso tyttö jo.

Töissä oli tänään tosi kummallinen päivä; välillä oli ihan järkyttävä kiire ja hetki sen jälkeen ei olisi seesteisempää voinut olla. Pientä häiriötekijää aiheuttivat myös joululounaalle kutsut yhteistyötahot - trafiikkia piisasi, vaikkei se kassassa näykään.

Tällaiset päivät on tavallaan kaikkein raskaimpia (no, jos nyt ei oteta lukuun sellaisia, ettei olisi mitään tekemistä - nykyisessä paikassa sellaista päivää ei kyllä edes tule), kun tehojaan joutuu vaihtamaan niin rajusti. Jos on koko ajan pientä vipinää, niin pysyy paremmin rytmissä, adrenaliinia veressä riittävästi koko ajan. Ja jos taas on rauhallisempaa, niin voi oikeasti Keskittyä tekemään niitä hommia, jotka vaatii vähän enemmin ajatustyötäkin. Kaiken kukkuraksi sekä mun vanhemmat että yksi ystävä tulivat käymään, ihan ostoksille kummatkin, mutta eipä olisi voinut huonompaa päivää valita. Ja luonnollisesti hekin olivat liikkeellä yhtä aikaa sekä ruuhkapiikissä...

Jotenkin tuntuu pahalle keskittyä "omiin ihmisiin", kun asiakkaita on tupa pullollaan (ja osa myyjistä lounaalla) - vanhempieni tuleminen oikeastaan otti päähän, koska olin nimenomaisesti pyytänyt äitiäni soittamaan sinä päivänä, etukäteen, kun ovat tulossa, jotta osaan heille varata aikaa. Lisäksi mainitsin useaan otteeseen, että 10-14 välillä Ei ainakaan kannata tulla, koska silloin on lähes aina ruuhkaa ja kiirettä. Että kylläpä harmitti, kun äiti saapui myymäläämme siinä klo 13, hirveän häslingin keskelle. No, eihän hän tietysti voinut tietää, että meillä on moinen joululounas hässäkkä, mutta juuri ko. tilanteiden välttämiseksihän olinkin pyytänyt soittamaan ennen kuin tulee... Teki mieli alkaa motkottaa, vaan eipä sitä tuossa tilanteessa oikein saata - palautteen annan sitten myöhemmin. Ja vaikutusta omaan olotilaan oli toki myös sillä, että lounas oli vielä syömättä (oma henkilökunta viimeiseksi - jos jotain jää...) ja tiesin myös, että syömään pitää mennä sitten reippaasti jos/kun kutsu käy, sillä ruuat halutaan myös kerätä pois asap. Ja luonnollisesti se kutsu tuotiin siinä vanhempieni kanssa pähkäillessäni vielä valaisimia ~klo 13.45... Täytynee laittaa äipälle viestiä vielä tänään, ettei muista pahalla.