Aika paljolta tuntuu se - varsinkin kun aika vähän täällä kommentteja näkyy... ;)***
Kävin tänään kakkosen kanssa korvakontrollissa. Vähän olimme ajoissa, koska antibioottikuuri loppui vasta perjantaina, mutta tilannetta katsottuaan lääkäri totesi, että ei tässä odottamisella olisi mitään voitettu. Märkivää tulehdusta ei nyt ollut, mutta erityisesti vasemman korvan tärykalvo oli paksu edelleen. Korvalääkärimme kehui taas kakkosta - hän antaa niin hienosti ja rauhallisesti katsoa korviinsa
. Ilmeisesti tuo huone ja lääkäri ovat jo riittävän tuttuja tähän, sillä viimeksi kävimme kontrollissa "päivystyksessä" ja tohtori oli myös eri, eikä neiti meinannut millään haluta toimia yhteistyössä... Yhdessä tuumin lääkärin kanssa päätimme, että kolmannetkin tuubit laitetaan - ovathan ne osoittautuneet kuitenkin hyväksi ratkaisuksi aiemmillakin kerroilla, niin kauan kuin ovat pysyneet paikoillaan. Perjantaille saimme leikkausajan ja tällä kertaa olemme leikkauslistalla ensimmäisinä, joten yhtä pitkää päivää ei pitäisi tästä tulla kuin viimeksi. Silloin olimme leikkausvuorossa kolmansina ja kakkonen pääsi nukutukseen vasta puolenpäivän jälkeen - mulle se aamu oli aika tuskaisa, kun en ollut itse ehtinyt syödä oikeastaan mitään ennen lähtöä, enkä voinut oikein mutustaakaan mitään, kun ei lapsi saanut mitään suuhunsa laittaa...Tällä kertaa ajattelin ottaa itselleni mukaan kutimen ja Potterin sekä kakkoselle kotoa jotain leluja, ehkä nukkeja. Ja ehkä jonkun tai jotain kirjoja. Viime kerralla hän leikki kyllä aika innokkaasti sairaalankin leluilla, kunnes esilääkitys alkoi vaikuttaa. Sen jälkeen häntä olikin vaikeaa enää miellyttää... Yritettiin katsoa Muumi-videota, mutta ei keskittyminen riittänyt siihen. Siksi mietin, että otan tälle kerralle mukaan kotoa tuttuja suosikkileluja, josko ne kelpaisivat esilääkityksessäkin paremmin. Ja jälleen kerran täytyy sanoa, että onneksi on kunnollinen vakuutus - yksityispuolelle olemme siis menossa tälläkin kertaa. Kotiinpääsyluvan saatuamme voinkin kiikuttaa ne kuitit samoin tein vakuutusyhtiön toimistolle, niin saadaan rahat palautumaan nopsasti.
On muuten aika ärsyttävää, että vakuutusyhtiöt eivät enää tunnu antavan maksusitoumuksia oikein mihinkään operaatioihin, vaan kaikki täytyy maksaa itse ensin. Tällä kertaa meillä onneksi on rahat tuohon leikkaukseen olemassa, ettei niitä tarvitse mistään rueta könyämään, mutta aina ei ole näin - meillläkään. Korvien tuubituskin maksaa kuitenkin kaikkine kuluineen about 700-800 euroa + mahdolliset lääkkeet päälle (oisko ollut, että noista sairaalan kuluista kun saa Kelan osuuden heti pois, niin maksettavaa jäi n. 500 euroa) ja ainakin meikäläisillä se on Iso Raha. Toki asiaa helpottaa se, että vakuutusyhtiön kanssa olemme aina saaneet nuo kulut "pikalinjalle", eli maksuun joko jo samana päivänä tai seuraavana arkipäivänä, mutta jostain se raha on kuitenkin tehtävä siihen maksutilanteeseen. Vanha käytäntö, jolloin maksusitoumuksen sai 1000 - 1500 markkaa ylittäviin toimenpiteisiin oli kohtuullisempi. Ymmärrän kyllä, että näissä asioissa on jouduttu menemään näin tiukalle linjalla, koska väärinkäyttöä on esiintynyt niin paljon, mutta en mä silti sitä purematta niele. Yli 200 euron toimenpiteet saisivat olla maksusitoumuksen arvoisia, nih. Kuitenkin sen maksusitoumuksen joutuu hakemaan sieltä vakuutusyhtiöstä etukäteen, joten voisihan sitä siinä vaiheessa katsoa, että epäilyttääkö tilanne ja jos epäilyttää, niin sitten ei myönnetä. Lääkäriasemat (no, ainakin tuo, jota me käytämme) kirjoittavat kyllä esisitovan maksuarvion pyydettäessä, ja heidänhän se täytyy sitten perustella kuitenkin tarvittaessa, että mikä muuttui ja miksi. Jos lääkäri haluaa korvauksissaan kusettaa, niin kyllä hän sitten pissii minuakin asiakkaana simmuun, vaikka maksankin itse. On vaan niin hölmöä. Mutta murinat sikseen, tämä onkin oikeastaan ainut nurinan kohde lasten sairaskuluvakuutuksissa, yleisesti olemme kyllä oikein tyytyväisiä. Ja päivääkään en ole katunut noiden vakuutusten ottamista, en edes isohkojen vakuutusmaksujen saapuessa maksuun.
Kommentit