1. pointti: menin sekaisin päivissä, josta syystä eilen en ottanut aamulääkettä, vaikka olisi pitänyt.
2. pointti: tästä syystä serotoniinitaso heittelee nyt, paikkasin erehdystäni ottamalla lääkkeen tänä aamuna
3. pointti: en sittenkään ole vielä valmis lopettamaan lääkitystä, vaikka jo luulinkin niin...

Tämä aloitus kertonee jo aika paljon. Erehdykseni huomasin tänä aamuna painaessani läpyskästä pilleriä... Tämä on juurikin se syy, miksi en voisi edes harkita heittäytyväni pilleriehkäisyn varaan ;) Onneksi nyt ei tarvitse sentään Sillä päätänsä vaivata.

Ihmettelinkin eilen hieman, miksi olin niin tunteikas. Toki esikoisen runo oli koskettava, mutta että kyyneleet silmissä - moista ei tod tapahdu minulle yleensä. Samoin pinnan kiristyminen äärimmilleen miehen ilmoittaessa, että lähtee todennäköisesti sovitun karting-ajelun+saunomisen jälkeen kaupungillekin vielä, mikäli muutkin lähtee... Olin aivan raivoissani pelkästä ajatuksesta: Kuinka hän ei lainkaan ajattele, että olemme sopineet menevämme yhdessä kaverin tupareihin lauantaina? Senhän nyt tietää, että jos mies menee kaupunkiin = baariin, niin on äärimmäisen epätodennäköistä, että hän lähtee sieltä ennen pilkkua. Ja mikä onkaan hänen mielialansa sitten lauantaina, kun tulee puheeksi kaupunkiin lähteminen? Ei huvita, olin juuri eilen... Vidu. Näin se menee aina, joka kerta, kokemus on jo opettanut. Ja pinnaa kiristi entisestään, että mies olisi halunnut mennä sinne kartingradalle taksilla. Taksilla! Minkä ihmeen takia hän haluaa syytää rahaa tässä kohtaa taksiin, kun minä olen kotona vailla suunnitelmia ja luonnollisesti selvinpäin? Hän ei ollut edes aikonut pyytää minua heittämään itseään sinne, vaikka se on ihan näppärän matkankin päässä eikä missään hevonkuusessa. Ja kun sitten meidän suunnitelmat muuttui siltä osin, että lähdinkin eilen jo viemään lapsia heidän pyynnöstään mummilaan - ja ko. rata on oikeasti ihan matkan varrella - niin siltikään ei kyyti meinannut kelvata. Prkl. Mitäpä pyöriikään tämän rouvan päässä tuolla hetkellä?
1. Häpeääkö mies noin paljon perhettään, ettei missään tapauksessa halua kenenkään näkevän meitä? (Karting-ajelu oli järjestetty työpaikan kautta yhteistyötahon piikkiin...)
2. Onko hänellä jotain salattavaa? Eikö hän kenties ollutkaan oikeasti menossa ko. paikkaan? Tuleeko sinne joku, jota minä en saisi nähdä tai joka ei saisi nähdä minua? (Tässä kohtaa nostaa yleensä aina päätään mustasukkaisuuspeikko, ja mieleen nousee kaikki vanhat pettämisjutut. Yllättävää, eikö?)
3. Olenko todella näin vainoharhainen ja epävarma? Onko meidän välinen luottamuksemme näin heikoilla kantimilla? Onko tämä suhde enää Suhde, vai hengaillaanko me vaan tavan vuoksi ja lasten takia kimpassa...

Tänään pitäisi siis mennä niihin tupareihin, ja suoraan sanottuna ei voisi vähempää kiinnostaa. Haluaisin kyllä lähteä vähän irrottelemaan ja kunnolla, mutta ko. bileet ei hotsita nyt yhtään. Asiaan vaikuttaa paljon myös ed. listan kohta 2, koska ne kaikki pettämisjutut liittyy niin voimakkaasti niihin piireihin, joita tuonne bileisiin on tulossa. Ja toisaalta sinne on tulossa ihan mielettömän mukavaa porukkaa, paikan isäntä mukaanlukien, joita tulee nähtyä hirmu vähän ja harvoin, joten ois tavallaan ihan kiva kuitenkin mennä. No, ehkä tilanne tästä selviää, kun serotoniinitaso taas nousee ja mies herää - yllättäen hän tosiaan tuli vasta joskus aamuyöllä kotiin ja nukkuu nyt humalaansa...