Kevät on nyt virallisesti saapunut. Varmasti. Ai mistä sen tietää? No, autokuumeesta - polttavasta autokuumeesta. Käsiä kihelmöi eikä millään malttaisi istua paikoillaan, paitsi internetin autosivustoja katsoessa uudestaan ja uudestaan. Vielä kun olisi rahaa, niin voisi mennä autokauppoihinkin - tosi tarkoituksella.
Tänä vuonna (kyllä, tämä epidemia on ainakin meidän perheessä joka vuotinen) uusi auto saattaisi jopa kotiutua meidän käyttöömme. Jos siis raha-asiat saadaan hoidettua... Nykyinen kulkupelimme on ostettu pari vuotta vanhana ja on palvellut pesuettamme lähes moitteetta yli 8 vuotta. Lasten kasvaessa se on vaan käymässä epäkäytännölliseksi - takapenkille kaivataan jo lisää tilaa ja vuosi vuodelta sen tarve vain lisääntyy. Nyt siis etsimmekin tilavampaa. Ensi alkuun (lue: 2 päivää sitten ) toivelistalla oli vain upouusia tila-autoja ja maastureita, nyt listaa on laajennettu pari vuotta vanhoihin suuremman kokoluokan sedaneihin. Varusteluistakin on jo joustettu - alkuun katsannon alla oli vain automaattivaihteisia, nyt myös käsivaihteiset sopivat.

Varsinaisen potkun tälle kuumeelle antoi appi, joka mennä päräytti ostamaan uuden Voyagerin - herkkuineen päivineen. Ja tämä mussu oli meillä lainassa pääsiäisen yli... Vikatikki ;) Kyllä tuntui kohnolle istahtaa taas oman farmari-Nissanin kyytiin tuon jälkeen... Penkki tuntui kovalle ja istuin oli nii-in matalalla. Takapenkin jalkatilat tuntuivat olemattomilta...

Nyt siis vaan sormet, kädet ja jalat ristiin - tule hyvä lottopotti, älä tule pikku-potti. Täytyneekin mennä heti laittamaan kestorivi...