Hyvä mieli, tosiaankin. Olen vissiin täälläkin kirjoittanut hakeneeni työssäoppimaan yhteen liikkeeseen ja tänään viimeksi olin sinne päin yhteydessä - viidettä kertaa... Vastaukseksi sain "Soita huomenna uudestaan, pohdin asiaa", joka sinänsä oli melko turhauttavaa - sitä en tietenkään puhelimessa sanonut ;) No, yllättäen ao. liikkeestä soitettiinkin mulle päin hiukan vajaa klo 15 ja pyydettiin haastatteluun. Huippista. Joten eikun rensselit niskaan ja menoksi. Varsin tyytyväinen olin itseeni, olin paikan päällä puolessa tunnissa (sis. vaatteiden vaihdon, pikaisen ripsiväri-huulipuna-huulikiilto -ehostuksen, todistukset sisältävän kansion etsiminen ja ajomatka).

Haastattelu sujui leppoisasti, itse asiassa en osannut edes ajatella sitä työhaastatteluna, joten en myöskään jännittänyt. Tätä taktiikkaa täytynee harjoittaa jatkossakin työpaikkahaastattelujen suhteen; ei mennä työpaikkahaastatteluun, vaan jutustelemaan mahdollisuuksista ao. työpaikassa. Siis ikään kuin menisi myymään jotain tuotetta asiakkaalle, tai kartoittamaan kiinnostusta. Tuote tässä tapauksessa olen vaan minä ja osaamiseni.

Summa summarum: mikäli ao. paikassa "eräs toinen" työntekijä suostuu ottamaan mut kontolleen , niin homma on sitä myöden selvä. Tai näin ainakin käsitin. Haastattelun tehnyt henkilö väläytteli myös jo suoralta kädeltä, että harjoittelu- (oikeammin siis Työssäoppimis)jakso voidaan sitten hyväksi lukea vakituiseen työsuhteeseen siirryttäessä - Wow ja huh huh. Aika huikee fiilis.

Hyvä mieli, kerta kaikkiaan. *tuulettaa villinä* Itse asiassa ei harmita edes se, jos tuolta nyt jostain syystä pukkaisikin kielteinen päätös - sen verran hyvää buustia tuosta "haastattelusta" sain.